Koirajengissämme on tapahtunut muutoksia. Kahdeksan kuukautta olemme asuneet porttien keskellä siten, että Aura ja Taika ovat olleet yhdessä sekä Gero ja Vilma omana porukkanaan. Aura ei missään vaiheessa ole pitänyt Vilmasta. Vilma on sietänyt Auraa ja olisi voinut elää siten, että Auraa ei olisi sille olemassakaan. Auran viha Vilmaa kohtaan on kasvanut kasvamistaan koko ajan. Aluksi kyse oli lähinnä kyräilystä... Tilanne meni kuitenkin siihen, että mikäli koirat olisivat päässeet yhteen, Aura olisi syöksynyt kiinni Vilmaan ja ne olisivat tapelleet kunnes molemmat tai toinen olisi kuollut.

Jouduin siis tekemään ratkaisun, että tilanne helpottaisi ja Aura lähti uuteen kotiin 24.10.. Voin todeta, että teimme kaikkemme. Pyrkimys oli opettaa Aura ja Vilma elämään siten, ettei niitä ole toisillensa olemassa. Joonas pystyi lenkittämään Auran ja Vilman hihnalenkillä yhdessä, mutta koirat olivat niin tiukasti käskyn alla, että lenkkeily oli kaikkea muuta kuin rentouttavaa. Kaikista eniten tilanteesta kärsi Aura. Tällä hetkellä aura on Espoossa veljeni luona. Tulevaisuus näyttää jääkö Aura hänelle ja toki toivon, että jäisi.

Sydämestäni puuttuu pala. Siitä lähtien kun Aura kasvattajansa Tuijan pihalla viipotti ylisuuressa nahkassansa vastaan, se on ollut minulle ykkönen. Jokaisella meillä on elämämme aikana se yksi koira, joka on tärkein - minulle se on ollut Aura. Ottaessani koiran, olen tullut velvolliseksi huolehtia siitä, että sillä on hyvä olo. Koira itse ei voi valita, joten omistajan on tehtävä päätökset, vaikka ne tekisivät miten kipeätä.....