Harjoitteet: Kontaktit (puomin alastulo), rengas, hyppy (kääntäminen vastakkaisella kädellä hypyn takakautta) ja kepit.

Alkutreeni meni aivan loistavasti! Taika oli aivan täpinöissään ja hyvin hallinnassa kun puomin alastuloa treenattiin. Alastulon toinen pää oli pöydällä, jonka kautta koira siis otettiin "puomille". Taikan kanssa opetellaan kontaktia 2on2off -tyylillä. Palkkana oli nami ja muutaman toiston jälkeen Taika jo alkoi ennakoimaan pysäytystä. Tähän täytyy siis kiinnittää huomiota, ettei ennakoi liikaa, koska alkaa pysähtymään liian aikaisin. Ensimmäiset kaksi kertaa tehtiin apuohjaajan kanssa, mutta parempi oli tehdä sitten ilman. Taikan keskittyminen herpaantui kun vieras ihminen oli toisella puolella - ei siksi, että se olisi ottanut painetta vaan siksi, että ihmiset ovat niin kivoja.

Rengasta otettiin ensimmäistä kertaa. Rengas oli mini -korkeudella. Pyysin apuohjaajan varmistamaan hihnan kanssa, ettei Taika saa mahdollisuutta mennä esteen sivusta/ympäri/yms./yms. vaan vahvistetaan heti oikeasta kohdasta hyppy. Tämä menikin aivan loistavasti. Taika ei epäröinyt hetkeäkään. Ensimmäiset kerrat otettiin luoksekutsuna eli "vedin" koiran renkaasta läpi. Sen jälkeen ohjasin koiran menosuunnasta renkaan läpi ilman mitään ongelmia.

Enpähän taas muista käännöksen nimeä, jota harjoiteltiin hypyllä. Idea siten, että koira ohjataan vastakkaisella kädellä kiertämään hypyn siiveke ja hyppäytetään koira takakautta vaihtaen suunta takaisin alkuperäiseen tulosuuntaan. No.. Alku meni hyvin, mutta selkeästi oli havaittavissa motivaation laskua - nälkävietti ei pitkälle kanna. Meihin nähden 90 asteen kulmassa oli yksi mittelspitz tekemässä samaan aikaan omaa harjoitustaan. Toisin sanoen koirat tekivät hypyn samaan suuntaan. Heti harjoitteen alussa tuo mitteli oli karkaamassa meidän luo, mutta ohjaaja sai sen kutsuttua takaisin. Useamman toiston jälkeen olin juuri kierrättänyt Taikan hypyn takaa kun tajusin sen mittelin juoksevan mun selän takaa Taikaa kohti ja sillon oli peli jo menetetty. Taika säntäsi perään. Ensimmäisestä kutsusta se käänsi korvia, mutta muuta ei tapahtunut. Kun pääsin hivenen lähemmäs ja nostin voluumia kutsukäskyssä, Taika palasi sen näköisenä, että "näin ei varmaankaan pitänyt tehdä". Mitään ei siis käynyt kenellekään. Saatiin sitten vielä muutama onnistunut harjoitus tehtyä. Oma fiilis laski kun lehmän häntä... Epäonnistunut suoritus - koira karkasi hallinnasta eikä tällaisia pitäisi käydä. Ärm.

Keppejä tehtiin ihan viimeiseksi. Ensimmäisellä kerralla Taika oli menossa niin vauhdilla (ohjasin oikealta puolelta), että törmäsi yhteen keppiin. Mikä oli seuraus pehmeän koiran kanssa? Oikealta puolelta ohjaus ei enää onnistunut oikein ollenkaan. Mun piti tosissaan houkutella koiraa eteenpäin kun taas vasemmalta puolelta ohjatessa ei olisi uskonut miten innolla koira tekee. Aikaisemmin oikea puoli on ollut helpompi.

Kyllä on haasteellista. Miten saada koiran motivaatio kantamaan läpi treenin? Miten toimia pehmeän koiran kanssa, joka ottaa itseensä keppiin törmäyksestä? Pohdintaa pohdintaa. Vähän on muutenkin nyt sellainen "levällään oleva olo".. Tähän mennessä on harjoiteltu sylikäännöstä, valssia, putkea, pussia, rengasta, puomin alastuloa, hyppyjä, muuria, keppejä ja vähän pöytääkin (pöydän kautta puomin alastulolle). Alkeiskurssia on kaksi kertaa jäljellä. Tässä vaiheessa olen ruvennut miettimään mikä on kurssin tavoite? Sekö, että ehditään tekemään kaikkia esteitä pari kertaa? Ymmärrän toki, ettei kahdeksassa kerrassa voi juuri enempää ehtiä. Ehkä mulla on kriisi kun olen tottunut niin erilaiseen alkeiskurssiin... Kohta sitten jännitetään, että päästäänkö jatkamaan mihinkään ryhmään. Alkeiskurssi kun ei takaa ryhmäpaikkaa vaan ryhmäpaikan saa kun niitä vapautuu...

Joitakin Auran kuulumisia ajattelin kertoilla. Auralla menee Johanneksen (veljeni) kanssa erittäin hyvin. Kaikki ongelmat mitä meillä on ollut, lakkasivat kuin seinään. Tarkoitan nyt pahoja ongelmia yksinolon kanssa. Joku ehkä muistaa meillä ongelmien alkaneen Taikan tulon jälkeen. Aura ei kestänyt enää kotiin jäämistä - välillä tilanne meni parempaan ja toisinaan se oli sitä, että Aura teki tarpeensa sisälle, repi mm. verhot alas ja karkasi lukitusta ovesta ulos kun en ollut kotona. Joka Auran tuntee, ei voisi kuvitella sen toimivan näin. Meilläkään ei ikinä aiemmin ollut yksinolon kanssa ongelmia. Viime kesä meni hyvin kun koirat olivat päiväsaikaan tarhassa eikä sisälle tarvinnut jättää - tarhakauden päättyessä oli taas ilmoilla aavistus ongelmista.

Heti ensimmäisestä kerrasta lähtien Johannes on voinut jättää Auran rajaamatta sitä millekään erityiselle alueelle - kaikki on mennyt siis paremmin kuin hyvin. Auran olo on helpottunut huomattavasti. Se seuraa Johannesta joka paikkaan, on valloittanut oman sohvan ja nukkuu Johanneksen vieressä öisin. Kuten arvata saattaa on Aura valloittanut kaikki vieraatkin! Aura elää hyvin aktiivista kotikoiran elämää eli ulkoilee paljon, ottaa autokyytiä kun tarvitsee lähteä asioille ja onpa piipahtanut kalastamassakin. Aura on ottanut uuden kodin jo reviirikseen eikä kukaan pääse ovesta sisälle huomaamatta (asuvat siis omakotitalossa). Aura siis nauttii täysillä saamastaan huomiosta.

Some Aura's catch ups. Aura is doing great with Johannes (my brother). Every problem we had ended up like as suddenly as those began. I mean those terrible problems when leaving her home etc. Maybe someone remembers those problems which started when Taika came. Aura couldn't stand staying home alone (well.. with Taika) - sometimes the situation got better but sometimes she pooped and peed inside my apartment, ripped the curtains down and escaped out even the door was locked. The one who knows Aura, knows also that it's hard to imagine her acting like that. We hadn't ever before had problems like that. Last summer wen't well, 'cause the dogs stayed out during daytime - but when weather get colder and it wasn't possible to stay the dogs in enclosure, there was again a intuition that the problems where beginning again.

Since the first time Johannes has been able to leave Aura in the whole house so everything has gone better than well. Aura doesn't need to live under stress anymore. It follows Johannes everywhere he goes. She has conquered an own sofa and sleeps next to Johannes - on her own side of the bed. As you can quess all the visitors have also lost their heart to Aura! Aura lives very active life. Aura sits in the car while Johannes runs errands, they take a lot of walks and they also have been fishing together. Aura knows that the house (detached house) is her home now and no-one is able to come in without her noticing it. Aura really enjoys her life and the tention she gets.

Harjoitteet: Kahden & kolmen hypyn sarja sekä kepit.

Ensin otettiin kahden hypyn sarja (hypyt suorassa linjassa peräkkäin), joista ensimmäinen tehtiin luoksekutsuna ja jatkettiin lähettämällä koira seuraavalla esteelle. Tämä meni todella hyvin heti alusta asti! Taika jo haki katseellaan seuraavaa hyppyä ja ilmeisesti omat käskyt oli myös ajoissa. Joskus aikanaan Auran kanssa sain niin paljon noottia myöhässä olevista käskyistä, että jotain sentään jäänyt päähän :D. Toisen hypyn lähellä oli putki ja Taika sitä katseli toiveessa päästä rymistämään läpi vaan eipä tällä kertaa saanut siihen lupaa.

Kolmen hypyn sarja aloitettiin samalla tavalla kuin edellinen harjoitus. 1. ja 3. este olivat samat, mutta vastakkaisesta suunnasta. Koira kutsuttiin ensimmäisen hypyn yli, lähetettiin toiselle, kierrätettiin (heh) esteen ympäri ja lähetettiin takaisin ensimmäiselle esteelle. Ensimmäinen kerta meni täysin nappiin. Kaksi seuraavaa kertaa minun rintamasuunta näytti kolmannesta esteestä ohi, joten koira kauniisti kaarsi kolmannen ohi, kuten ohjaajan ruumiinkieli kertoikin. Kun sain itseni oikaistua nenä ja kroppa menosuuntaan, ei este enää tuottanutkaan ongelmaa.

Kepit menivät aikaisempaan tyyliin - joskin lakkasin ohjaamasta koiraa peruuttamalla ja käänsin itseni nenä menosuuntaan. Peruuttamalla en vaan ehdi liikkua mihinkään kun Taikalla on niin hirveästi vauhtia. Pieni hyytyminen tapahtuu keppien loppupäässä koiralla. Mietinkin teinkö itse jotain eri tavalla kuin alkupäässä, mutta kouluttajan mukaan oma ohjaamiseni tapahtui koko ajan samalla tavalla. Edelleen... Harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta - etenkin ohjaajalle!

Olin todella tyytyväinen treeniin - Taika oli motivoitunut tekemään. Huomasin myös miten pieneen virheeseen omassa kulkusuunnassani se reagoi. Eniten tyytyväinen olin siihen, että huomasin itse tekemiäni virheitä. Hyvä hyvä! Ensi viikolla tiedossa on ainakin kontaktien opettelua. Pysäytyskontakteilla mennään...

Taika is now living together with the Dobermanns. We prepared these three dogs this new situation. About week before Aura's leaving, we started to take Taika, Gero and Vilma together for walks. Everything seemed to go very well and has continued as well as it began. In their herd, Gero is the leader, then comes Vilma and last is Taika. This conclusion is working, 'cause Taika is still so young that she abides to be the last one. All three dogs get along very well, as you can see from the picture. Also Taika and Vilma are playing together and the playpolice Gero takes care that the girls don't get too speedy.  The picture is taken through the window, I'm sorry because of the bad quality.